Poikamainen olo..

Ohjausta, ohjeita ja huolenpitoa, siitä on palokunta tehty. Mistähän tuokin ajatus syntyi, se vain tuli. Takana jälleen vaiherikas työvuoro, ammattitehtävien osalta kuitenkin melko rauhallinen. Ainahan palokunnassa on hässäkkää ja härdelliä, siellä provosoidaan ja provosoidutaan.. saatan palata joskus yksityiskohtiin?

Aamupäivällä sitten peruslenkki, 50min tasavauhtista kevyttä “juoksua”, äänikirjaa jälleen kuunnellen. Sykkeet pysyivät tällä lenkillä oikein maltillisina, kun mieli levollinen on sykkeet rauhalliset, heh heh, tuota ei usko “erkkikään”.

Illansuussa “kollega” soitti ja kysyi lähdenkö kouluttamaan lumilautaa, ei tarvinnut kauan miettiä, se sopi. Kun laitetaan löpöksyt jalkaan ja pipo syvälle päähän, siinä ei virka-asemalla ole merkitystä, samalla mäellä seisotaan. Lumilautailun suhteen on jäänyt hieman sellainen käsitys, että on niin itsepäinen lauta, ettei se kulje ollenkaan niinkuin sitä käsketään. Vanha meni vaihtoon, nyt oli alla toistakertaa käytössä oleva uusi lauta. Tähän on jotenkin syntynyt parempi ote, hetkittäin on tunne, että minä käsken. Meissä kaikissa asuu pieni päällikkö. No, rajojen etsimiseksi se laskeminen meni, molemmilla. Ne muuten löytyivät melko nopeasti, lumi pöllysi ja tanner tömisi, mutta hauskaa oli. Poislähtiessä tuli todettua, “Tuli ihan poikamainen olo”. Ensi kerralla on saatava enemmän ilmaa alle..