Uusi alku..

28.11.2014 Jätä kommentti

Yhdeksän kuukautta vierähti edellisestä kirjoituksesta, paljon on ehtinyt tapahtua, mutta mikään ei ole muuttunut.

Helmikuussa juostiin kohti kevättä, haasteet oli heitetty ja kaikki meni ohjelman mukaan. Huhtikuun alussa hiihtoa pohjoisessa viikko juoksun ohella, on mennyt joskus paremminkin. Huhtikuun lopulla se tapahtui, olin pitkän lenkin viimeisillä kilometreillä kun nilka alkoi oireilemaan. Kävelyksi pisti, seuraavina päivinä ei edes kävelystä meinannut tulla mitään. Työterveydessä todettiin akillesjänteen tulehtuneen, narisi ja oli turvoksissa. Tulehduskipulääkettä ja lohkaisu ”Tämän vuoden juoksut oli siinä”, ei saatana, ei ne mitään tiedä oli päällimmäinen ajatus. Viikko meni eikä tilanne rauhoittunut yhtään. Alkoi ahdistus vaivaamaan, toukokuussa oli meininki juosta HCR puolimaraton. Ortopedille aika ja toivoa täynnä. Siellä kuulin kuinka olisi pitänyt toimia kun oli narinaa jänteessä, nyt se oli myöhäistä. Kortisonia jänteen ympärille, toivoa ja odotusta, ei vaikutusta pistoksella. Kävely oli vaikeaa, työssä kuitenkin linkkasin. Oli vaikea myöntää etten juokse HCR:llä, mutta ajattelin jos sen luovutan niin Tukholmassa mennään täysi matka. Oli hienoa olla kuitenkin mukana matkalla vaikka juoksuun en osallistunutkaan, tuli kannustettua kavereita ja katseltua heidän tuuletuksia maalissa.

Toukokuun lopulla kävely oli edelleen vaikeaa. Matka Tukholman maratonille maksettu ja kaikki valmiina, paitsi itse juoksija. Aika jälleen ortopedille, kirjoitti todistuksen vammasta jolla siirsin osallistumiseni seuraavalle vuodelle. Samalla lähete ultraan, ei sieltä mitään ihmeitä löytynyt. Fyssarille lähete ja kuntoutusta. Ei paljon vaikutusta niillä hoidoilla ollut. Saatoin kyllä pyöräillä hieman reilusti kun juosta ei pystynyt, olisiko ollut vaikutusta paranemiseen? Osallistuminen siirtyi, mutta matka oli ja pysyi, peruutusturva ei siihen auttanut. Mikäpä siinä, käydään turistina sitten katsastamassa maraton. En ryhdy nyt käymään kaikkia vaiheita yksityiskohtaisesti läpi, mutta niitä kyllä oli..

Haikea oli seurata juoksua kadun varrelta, mutta silti viihdyin, sanat ei riitä kuvaamaan tunnelmaa..

Heinäkuun puolivälissä jalka alkoi kestämään jo hieman juoksua. HCM oli vielä edessä, ilmoittautuminen oli tehty edellisenä vuonna. Voihan maratonin juosta vain läpi ilman aikatavoitetta. Kaikki näytti lupaavalta, jalka ei kipeytynyt pienistä lenkeistä. Liian hyvää ollakseen totta. Tietysti toinen akilles teki saman tempun minkä toinen keväällä, nyt meni hermo.. Minusta tuli turisti koko kesäksi, voi wi… Otin kyllä turistina kaiken irti, nautin matkoista, mutta silti olisin halunnut juosta.

Syyskuussa työterveyslääkäriin, tämä kierre on saatava loppumaan. Pitkä sairasloma ja liikuntakielto. Järki mukaan ja malttia harjoitteluun..

Nyt ollaan taas menossa, juoksua maltillisesti ja lepoa jos alkaa olla tuntemuksia jaloissa. Vielä se Tukholma juostaan, 2015.. matka tilattu.

Kesällä oli soittoa vaille akillesjänteen puhdistusleikkaus yksityisellä, mutta sitten meni toinenkin jalka joka pisti miettimään.. Kävin uudelleen syksyllä ultrassa ja molemmissa akillesjänteissä oli mikrorepeämät jne.

Tässäkö on tulos kun vanha mies yrittää olla samassa kunnossa nuorten palomiesten kanssa? Kyllähän sitä harjoitella jaksaa, mutta palautumiseen menee helvetin paljon kauemmin kuin nuorilla. Lopputuloksena, tulee romutettua se viimeinenkin työkyky työkykyä ylläpitäessä.

Nyt yritän ainakin aktivoitua tänne suuntaan, kirjoitan muutaman rivin silloin tällöin. Ehkä nopeammin kuin uskottekaan..

 

Kaikki kolme..

19.2.2014 5 kommenttia

Fyysisen kunnon puolesta kelpaan palomieheksi seuraavan vuoden taas. Kolmas ja viimeinen testi suoritettu, tulokset olivat jopa hieman paremmat kuin vuosi sitten. Nyt pieni muutos lihaskuntotestissä, positiivinen sellainen vielä. Suoritusjärjestyksen sai valita itse, sopii. Tietysti ensin tehdään heikoin laji ja loput mukavuusjärjestyksessä. Se kannatti, tulokset paranivat kun ei tarvinnut säästellä heikointa suoritusta varten itseään. No kannattiko, vai olisiko riittänyt kunhan tekee minimivaatimukset? No näin tällä kertaa..

Jos joku luulee, että loppuvuosi menee huilatessa niin erehtyy. Kun on testattu pystytäänkö tekemään mitään, testataan seuraavaksi osataanko mitään? Voi saatana tätä testiasemaa, sillähän ns. herrat elää, keksivät tapoja mitata väen sietokykyä. Joskus se kyllä tulee repeämään.. lupaan sen 😉

Kaksi kolmesta..

2.2.2014 8 kommenttia

Kaksi testeistä on suoritettu, näyttää taas siltä, että saan olla palomies seuraavan vuoden. On se ja, kun kerran vuodessa on osoitettava olevansa kelpoinen työhön josta ollaan montaa mieltä. Onneksi yleisön silmissä olemme arvokkaan työn tekijöitä, omien esimiestemme ja päättäjien mielestä  myöskin olemme arvokkaita työntekijöitä joita olisi syytä vähentää. Kiitti ihan w.. (en sano, sopimaton sana).

Kunnon pitäminen riittävällä tasolla on palomiehelle koko uran mittainen tehtävä. Jokainen operatiivisissa tehtävissä toimiva palomies tietää, että kuntotesti tehdään joka vuosi, joten fyysisen kunnon laiminlyönti paljastuu armotta. Ja silti niitä..

Tästä tällä kertaa enempää, menee muuten herjailuksi koko homma. Seuraavaa testiä odotellessa..

Vieläkö kelpaa..

25.1.2014 Jätä kommentti

Taas on käynnistynyt testaukset, vuosi on mennyt nopeasti. Töitä on tehty melkoisesti, mutta niitä tässä kannata käydä mainostamaan, luulette vielä kehumiseksi. Leipä se maistuu palomiehellekin, aina se ei vaan lähde helpolla, vai lähteekö?

Fire-Fit  testauksesta on ensimmäinen osuus takanapäin eli HeVe. Kun juoksua harrastaa 3:1 rytmillä on luontevinta tehdä testi myös juoksumatolla ja suorana (maksimaalisena). Silloin siitä saatua palautetta voi hyödyntää itsekin, mutta mitä työnantaja sillä tiedolla tekee? Aivan kuin olisin joskus aiemminkin ottanut samaan asiaan kantaa. Jos on määritelty rajat ja vaatimukset, miksi niistä ei pidetä kiinni? Kun ne eivät täyty, pitää olla myös seuraamuksia, nyt niitä ei ole.

Koko testaus taitaa taas olla vaiheessa. Kertovat koko systeemin päättyvän sen kustannusten takia tähän vuoteen. Totta helvetissä se maksaa, kyllä tuo olisi pitänyt ymmärtää kun tällaista alettiin kehittämään. Paljonko muuten on uhrattu varoja tuohon vaan sen takia, että huomataan ettei ole varaa toteuttaa sitä? Olisiko voitu miettiä ketä testataan? Tarvitaanko sopimuspalokuntalaiselle teettää näitä testejä kun muutkaan asiat ei aina heidän kohdalla toteudu.

Paluu Oulun-mallin testaukseen  taitaa olla edessä. Vanha kuorma-auton rengas löytyy tai sen saa lahjoituksena jostakin, ei tule niiltä osin kustannuksia. Se saattaa sopia paremmin niille työrajoitteisille jotka nyt ovat testeistä luistaneet. He käyvät testaajiksi, ei heistä ole tuonkaan mallin suorittajiksi, mutta onhan tilaisuus päteä taas jossakin.

Laiskuuttako?

30.12.2013 2 kommenttia

On jälleen vuoden viimeiset päivät käsillä. Luvattoman harvaan on tullut avauduttua täällä, se ei tarkoita ettei olisi ollut aiheita, vaan jos heti et pura mieltä se jää tekemättä. Saatan yrittää muuttaa tapani.

Juoksin syksyllä vielä yhden puolimaratonin, ylitin itseni ja tein ennätykseni. Aika parani 6 minuutilla, on se reitistä tietysti kiinni, mutta suunta on kannustava. Nyt jälkikäteen olen miettinyt, oliko ennätysten tavoittelut tässä kaudessa? Voinko alkaa nauttimaan pelkästä juoksusta ilman aikatavoitetta? Muistan sanoneeni, että tänä kesänä (menneenä) vielä yritän rikkoa ennätykseni ja sitten vaan juoksen. Kait sitä voi kuitenkin muuttaa ajatuksia, mieskin 😉 . Tämä ei ole lupaus, menee kuitenkin harkintaan jos vielä hieman ajat paranisivat..
Kokeilin myös ultramatkaa juosten. Ei matka pahalta tuntunut, 50km loistavan kannustajan kera, voi tehdä uudestaan. Lyhyin virallinen ultrajuoksumatkahan on 30 mailia (48,280 km). Yleisimmät matkat ovat 50 mailia (80 km), 100 km ja 100 mailia (160 km). Noilla sitä voisi kokeilla rajojaan, kuka tykkää mistäkin..
Määrällisesti on kilometrejä tullut vuoden aikana ennätysmäärä, juoksun lisäksi rullaluistimilla, suksilla ja polkupyörällä yhteensä 4400km. Lähes puolet juosten kuitenkin, tavoite 2013km juoksua tänä vuonna toteutui. Voi miettiä jos ensivuonna tavoite olisi 2014km !

Työnantaja on taas antanut testiajat työkelpoisuuden mittaamiseksi. Ei turhia paineita, olenhan käyttänyt kunnon ylläpitämiseen yli 400h vapaa-aikaani, kohtuullista? Olisi myös kohtuullista työnantajan puolelta, että jokainen suorittaisi testit sovittuna aikana ja niillä olisi jotain merkitystä, siis pidettäisiin vaatimuksista kiinni. Mutta kun ei..
Kaikkea uutta suunnitellaan ja kehitetään, mutta mitään ei pystytä hallitsemaan ja viemään loppuun asti. Ollaan kuitenkin tärkeitä, me kehitetään pelastustoimea, hah hah..

Hyvää Uutta Vuotta 2014 kaikille!

Ilotulitus

Pelkkää lomaako?

19.8.2013 Jätä kommentti

Edellisen kirjoitukseni aikoihin olin lomalla ja aloitin valmistautumisen HCM:lle. No, olen taas lomalla ja parantelen itseäni juoksun jäljiltä. HCM on taaksejäänyt  tapahtuma, paripäivää on köpötelty sen jälkeen. En muista, että jalat olisivat näin väsyneet olleet muiden maratonien jälkeen?

Valmistautuminen juoksuun meni jälleen nuottien mukaan, lisänä oli muita pitkakestoisia harjoituksia mm. rullaluistelu. Tällä kerralla ei ollut loukkaantumisia eikä muitakaan vastoinkäymisiä, liekkö sitä jotain opittu matkan varrella? Ehkä joinakin päivinä ajallisesti lenkit karkasivat käsistä, mutta ei niistä sittenkään haittaa tainnut olla. Muutama päivä ennen juoksua oli henkisesti epävarma olo juoksun sujumisesta, mutta ”ohjelmaan” luottaen siitä selvittiin. Lähtöhetkellä vesisade sai tunnelman kyllä latistumaan ja pohtimaan taas kerran tekemisen järkevyyttä. Sade taukosi muutaman kilometrin jälkeen märissä tossuissa köpöteltiin hieman muuttunutta reittiä. Ilma oli muuten aivan loistava juoksuilma, ei liian lämmin eikä kylmä. Tälläkerralla ei matkalla ollut ongelmia, pysyin lähes kokomatkan vesilinjalla, ei tarvinnut oksennella reitillä eikä maalissa. Maalissa en saattanut olla aivan ”läsnä” koko aikaa, mutta jollain tapaa ymmärsin pysyä pienessä liikkeessä. Mikä tärkeintä, vai onko, aika parani vielä edelliseen vuoteen 18 minuutilla. Jopa paluumatka linja-autolla oli melkein siedettävä, moni juoksi ensimmäisensä ja usea paransi aikaansa, siitä piti olla iloinen vaikkei sitä ehkä pystynyt näyttämäänkään. Väsytti..

Nyt on ensimmäinen juoksulenkki tehty maratonin jälkeen ja ajatukset alkavat taas mennä tuttua rataa, mikä juoksu on seuraava? Niin ja pidetään mielessä koska se loma loppuu, viimeksi se unohtu..

Kategoriat:Juoksu Avainsanat: , , , ,

Näin se kesäloma toimii..

19.6.2013 Jätä kommentti

Sanotaan loman olleen onnistunut jos on unohtanut lomalla työkoneen salasanan. Ei varmaan ole silloin paljon asiat mielessä oleet.

Ei ne työasiat aivan rauhaan lomallakaan jättäneet, en tosin tehnyt niitä, mutta tuli seurattua kuinka niitä kertyi. Oma vika.. Kyllä tunne kuitenkin jäi, että onnistuin lomansuhteen, kauden päätapahtuma tuli juostua, etäisyyttä työpaikkaan tuli pidettyä melko hyvin, no lepo on suhteellista, sanotaan tein mitä halusin tai melkein. Lopuksi unohdin jopa mennä työhön kun loma loppui.. sanoivat sen loppuneen.  Aamulla soiteltiin asemalta ja tiedusteltiin miksi en ole paikalla? Olin vielä sitä mieltä , että olen lomalla. Minun loma oli päättynyt edellisenä päivänä, ei paljon ressannut loman päättyminen. Kiire kyllä tuli ja päivän suunitelmat menivät uusiksi.

Seuraavaa loma-ajankohtaa odotellessa HCM:lle valmistautuminen on alkanut, loman alkajaisiksi se sitten kipitellään.